Kyllä tiiän etten kirjota muuta kun on valitettavaa. Se on valitettavaa. Olen itsekkin sitä mieltä.
Enkä taida oikein kirjoitusta, pardon.
Kissa nukkuu vieressä, on jännä miten tyhmätkin biisit tuntuu hyviltä
silloin kun kaihertaa. Mutta Portisheadia parempaa ei ole.
Ymmärrättekö? Ette vissiin, kukaan ei lue tätä.
Ei edes Tiina jota kuitenkin pidän yhtenä tärkeimpänä ystävänäni.
Tiinat ovat yleensäkin ottaen aika mukavia, tunnen niitä pari
kappaletta. Mutta ei niistä kumpikaan taida minua oikein käsittää
vaikka ehkä parhaansa koittavatkin. Tämä ei liene kenellekkään
salaisuus.
Missähän lie se ihminen joka tietää jo puolesta sanasta mitä minä
tarkotan ja jonka olo tuntuu oudolta ilman minua? Vähät mistään
rakkauksista, eihän niitä ole. Ei tarvi olla joka päivä tekemisissä, ei
tarvi nähdä aina, ei edes joka viikko. Mutta se olisi sellainen ihminen
joka kuolisi surusta jos minä kuolisin.
Sinälläänhän se on epäreilua koska en itse halua pitää kenestäkään niin
paljoa. Oikeastaan moinen riippuvuus minua oksettaa. Mutta haluan silti
saada sitä osakseni. Taas asioita joista keskustella terapeutin kanssa.
Ehkä en saanut tarpeeksi rakkautta isältäni kun olin lapsi. Tuon ehkä
sanan voi jättää jo tässä vaiheessa pois. Mutta nykyään rakas isä
koittaa parhaansa, kamppaillessaan omien asioittensa kanssa. Siitä
hänelle suuri halaus.
Paniikkihäiriö on hallinnan menettämisen pelkoa. Kädet puutuu, suu
puutuu, kylmää, sydän hakkaa/pomppii. Hengitys salpaa. Ei voi
keskittyä. Se on sitä miten pelkää tappavansa itsensä, että mieli
huutaa EIEIEI mutta kädet tekee mitä tahtoo, ne on hallitsemattomissa.
Pakko-oireet on väkivaltaisia välähdyksiä päässä joille ei voi mitään.
Sovittiin terapeutin kanssa ettei minun tarvitse puhua niistä
kellekkään. Heh, eihän tätä kukaan lue.
Masennus on sitä miten kaikki ne kilot mitkä olet laihduttanut tulee
takas tonne hartioille, väsyttää, ei jaksa syödä ei juoda. Mikään ei
maistu ja koko ajan tuntuu niin pahalta että oksettaa eikä saa
hengitettyä. Mikään ei herätä mielenkiintoa. Ei ole mitään mitä
odottaa. Tulevaisuus on harmaa massa jonka läpi on hankala kulkea.
Minä en oikein pidä itsestäni. En minä kuolla haluaisi, minä en vaan haluaisi olla olemassa.
perjantai, 3. marraskuu 2006